Selitystä vailla

Lupaavan alun jälkeen tuli hiljaisuus. Ensin mietin tarkkaan selittäisinkö asiaa millään tavalla. Ja kenelle edes selittelisin niitä näitä, itsellenikö? Nyt haluan kuitenkin kerrata asioita ja nitoa ne kokoon. Vaikka olenkin yhä vain ja edelleen selitystä vailla.

Alkuvuodesta aloin pikku hiljaa huomaamaan itsessäni kummallisia muutoksia.

Muutuin hajamieliseksi ja muistamattomaksi. Keskittymiskykyni herpaantui ja aloin tehdä huolimattomuusvirheitä niin töissä kuin kotonakin. Unohtelin sovittuja tapaamisia ja puhuttuja asioita.  Autoa ajaessani saatoin unohtaa jopa minne olin matkalla! Se oli pelottavaa. Lisäksi aloin palelemaan. Vilunväristykset ja yleinen kylmyydentunne olivat päivittäisiä seuralaisiani. Minut valtasi myös ahkerasta treenaamisesta huolimatta loputtoman syvä uupumus, joka ei helpottanut levollakaan. Sinnikkäästi kävin aikani salilla ja jumpissa, mutta lopulta nekin jäivät vähemmälle. Aamuisin pelkkä sängystä ylös nouseminen vaati ponnistelua, mutta kun pääsin liikkeelle, kykenin kuitenkin toimimaan lähes normaalisti. Kesken työpäivän saatoin kuitenkin väsähtää täysin, tuntui siltä kuin en jaksaisi enää yhtään mitään enkä pysyisi enää edes hereillä. Myös selittämättömät pahoinvointikohtaukset alkoivat piinata. Aloin olla kärttyinen ja itkuinen. Muutaman kerran silmissä on meinannut sumeta ja hiuksia on alkanut lähtemään. 

Näiden oireiden perusteella hakeuduin työterveyteen, koska itselläni oli vahva epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Minulla on ollut aikoinaan raskausaikana kilpirauhaslääkitys ja omasta mielestäni tunnistin tuttuja oireita. Kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä ettei kyse voi olla siitä, koska kilpirauhasarvot olivat viitearvojen sisällä. TSH arvo oli 3,2 (Viitearvot: 0,4 – 4,0 mU/l (Amerikoissa AACE muutti omat viitearvonsa 0.3-3.0 mU/l vuonna 2003) ja T4-V arvo 10 (Viitearvot: 9–19 pmol/l.  Sain lähetteen psykologille. Siellä kerroin tilanteestani ja oireistani, tehtiin vaaditut masennustestit ja todettiin ettei kyse todennäköisesti ole psyykkisestä vaivasta. Psykologi oli sitä mieltä, että ensin tulisi perusteellisilla tutkimuksilla sulkea pois muut mahdolliset aiheuttajat.  Väsyneenä totesin että voisin tarvittaessa syödä vaikka masennuslääkkeitäkin, jos ne poistaisivat pahoinvoinnin ja palauttaisivat muistini. 

Jäin odottelemaan yhteydenottoa työterveydestä kun eräs vanha vaiva pakotti minut hakeutumaan kunnalliselle puolelle tutkimuksiin. Minulla on taannoin ollut kohdussani polyyppeja, hyvänlaatuisia limakalvokasvaimia, jotka ovat aiheuttaneet vuotohäiriöitä ja kiputiloja. Kyseiset vuotohäiriöt ovat nyt palanneet, mutta lisäksi kärsin niin kovista alavatsa- ja selkäkivuista että jouduin lähtemään eräänä iltana päivystykseen. Tutkittiin, hutkittiin, tehtiin kaikukuvaukset ja otettiin näytteitä. Nyt odottelenkin papa-vastauksia ja endometrioosikokeiden tuloksia. Sain varmuuden vuoksi kaksi eri antibioottikuuriakin, koska kohtu ja sen ympäristö oli ”epätavallisen kipeä”.  Ehkä kyseessä olikin vain alkava kohtutulehdus… 

Seuraavan kerran menen lääkäriin jälleen perjantaina. 

Odotan jo kovasti sitä että kykenen taas toimimaan ja treenaamaan entiseen malliin. Haluan taas päästä endorfiinihöyryihin :)

Aurinkoista alkuviikkoa!

Aamulla mittari näytti pakkaslukemia, mutta se ei paljon menoa haitannut. Aurinko paistoi ja paistaa edelleen aivan ihanasti! 

Laitettiin ikkunoihin jo kesäverhot ja käytiin Kuopiossa shoppailemassa. Matkuksesta tarttui mukaan yhtä sun toista mukavaa... :) Mm. peplum-toppi (joka ei varmasti ole paras valinta minun vartalolleni, mutta kun J:kin tykkäsi siitä niin mukaanhan se lähti)! Kyseisestä topista ei ole kuitenkaan kuvaa nyt.

Rakastuin tähän takkiin aivan  täysin! Nyt vaan niitä kesäkelejä, kiitos ;)

Never stop dreaming!

Nam!

Mutta takaisin itse aiheeseen. :)
Unohdin edelliseen postaukseen lisätä vielä yhteismitat, eli 412.5cm näyttää mittanauha tällä hetkellä. Noihin sentteihin mahtuu siis rinnanympärys, vyötärö, vatsamakkara, lantio, reisi sekä käsivarsi.
Enää sentit eivät lähde yhtä ripeästi kuin alussa, mutta pudotus se on pienikin pudotus. Ja valokuvista näkee että jotain muutosta tapahtuu, vaikkei sitä aina itse jaksa uskoa tai huomatakaan.

Älkää välittäkö ylemmän kuvan alusvaatteista... Yläosaan mätsäävät stringit olisivat ehkä olleet liikaa herkimmille katsojille :D Tosin myös tuossa kropassa on sulattelemista, sori.

Ainakin peppu ja reidet ovat saaneet muotoja, luulen mä?

Kohta pääseekin salille, tänään on tarjolla kaikkea kivaa: VatsaPeppu, LadyEnergy, BodyCombat ja CXWorks. Tekisi mieli mennä kaikkiin noihin! Joten morjens!

Loppuun vielä kuva ihanasta yllätyksestä joka odotti minua töissä.  Heh, mulla on ihan parhaat työkaverit. :)

FreeStyle verensokerimittari tuunaustarroilla sekä kuorilla + ihana Peppi Pitkätossu säilytyspussukka. Näillä jos ei hoitomotivaatio parane niin ei millään!

Mittoja ja minuutta mietiskellen

Mittoja tältä viikolta:

Pituus 160cm

Paino 58.8kg

BMI 23 (normaali paino)

Rasvaprosentti 26.0% (normaali 18-23%) -0.7% edellisestä mittauksesta

Lihasten osuus 35.0% (normaali 34-39%) +0.3% edellisestä mittauksesta

Kehon nestepitoisuus 53.4 (hyvä 45-60%)

Luumassa 7kg (ei mitään hyväksyttyä ohjeistusta eikä suositusta)
Mitat yhteensä 412,5cm

Lomailu teki hallaa ruokaremontilleni. Otin lomalla tosiaan iisimmin, oikeastaan vallan täysin repsahdin. Tuli puputettua leipää (johon en muutoin enää koske muussa kuin näkkileivän muodossa) ja muitakin hiilareita ihan kaksin käsin! Ja nyt taas sokerinhimo on valloillaan.

Tästä aiheesta olemme jutelleet ystäväni kanssa monesti, emmekä kuitenkaan ole päässeet mihinkään tulokseen. Onko parempi olla täysin ilman herkkuja vai sallia itselleen silloin tällöin hieman hyvyyksiä? Ostaa suklaapatukka suklaalevyn sijaan ja nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla? Ja pitäisikö isotkin repsahdukset vain antaa itselleen anteeksi ja jatkaa normaalia arkea asiaa sen enempää murehtimatta? Vai pitäisikö itsekuri saattaa sille tasolle ettei niitä repsahduksia yksinkertaisesti vain tulisi?

Itselläni on syömishäiriötaustaa. En ole koskaan ollut kävelevä luuranko, mutta epäilemättä suhteellisen hoikassa kunnossa kuitenkin. Niiltä ajoilta ei ole juurikaan valokuvia (onneksi, enkä niitä julkaisisikaan vaikka olisikin), mutta kaikki tunnetilat ja ajatukset ovat yhä tuoreessa muistissa. Alimmillaan painoni on ollut 40 kilon tietämissä, vanhan luokkatoverini arvion mukaan jopa alle sen.
Syömishäiriöt ovat kuitenkin mielenterveydenhäiriöitä. Niissä on kyse psyykkisestä pahoinvoinnista ja sen aiheuttamista fysiologisista muutoksista ja käyttäytymisoireista.

Painonhallinta on minulle siksi hieman haastavaa. Tiedän pystyväni nopeaan painonpudotukseen, mutta juuri tämän taustani vuoksi haluan tehdä sen mieluummin hitaasti ja oikein. Ja TERVEELLISESTI!
Ilman syömättömyyttä, oksentelua tai ahmimista.
Koska henkinen puoleni on nykyään kunnossa, pidän riskinä lähinnä vanhoihin käyttäytymismalleihin palaamista. Tiedättehän? Aivan terveetkin ihmiset ovat vuosien saatossa saattaneet muodostaa itselleen tiettyjä ei-toivottuja rutiineja, kuten tunnesyömisen. Ja niistä pahoista tavoista on vaikea päästä eroon.

Kehonkuvani on vieläkin hieman vääristynyt. Koen itseni suureksi, mutta olen silti kauhistunut siitä kuinka suuri todellisuudessa olen. Tiedän etten ole ylipainoinen tai sen suurempi kuin muutkaan keskivertoihmiset, mutta koen että minun pitäisi olla pienempi. Olen liian liian suuri ollakseni minä.
Vaikka todellisuudessa olen kokoa S tai M, niin silti olen yrittänyt joskus vieläkin ahtautua kokoon XS. Jokin aika sitten myin vihdoin pois ison kasan pieniä vaatteitani, joita olen säilyttänyt kaapissani turhaan vuosikausia. Jossain tämän ulkokuoren alla on kuitenkin se pienempi, todellinen minä. Olen siis henkisesti hoikka ;) En kuitenkaan koskaan enää kokoa XS. 

Maatuskat lainattu Tarravimmalta

Sitä minä-tyyppiä olen etsimässä! En haaveile enää laihuudesta tai siitä, että olisin siro ja hento keijukainen. Mutta en kyllä äärimmäisestä lihaksikkuudestakaan :) Haaveilen siitä, että saavuttaisin sellaisen olotilan ja koon, jossa minun olisi hyvä olla. Jossa olisin sopiva. Ja mielellään timmimpi.

Aika näyttää mitkä mitat ja muodot ovat minulle ne oikeat. Mutta ainakin ne pysyvät terveyssuositusten rajoissa.  :)

Suolaista ja makeaa lomaa

Tällä viikolla on vietetty hiihtolomaa. Lumet ovat sulaneet jo lähes kokonaan pois, enkä edes omista suksia. Monta vuotta olen kyllä harkinnut kyseisten hiihtimien ostamista, mutta vielä ei ole hiihtokärpänen puraissut tarpeeksi kovaa.
Ja mitä minä suksilla kun ei ole enää hiihtokelejäkään?  Kesää odotellessa..

Loma on siis sujunut aivan muissa merkeissä. Jopa lähes liikkumattomissa.
Kyykkyjä ja vatsalihaksia olen tehnyt tunnollisesti päivittäin, sekä käynyt joitain kertoja lenkillä. Mutta kuntosalilla tai jumpissa en kertaakaan..! Tämä on ollut minulle melko ahdistavaa, kärsin ihan vierotusoireista.Ugh! Mutta välillä on hyvä vähän höllätä.

Ensi viikosta lähtien pääsen kuitenkin hikoilemaan paremmin myös kotioloissa. Ihana pinkki gymstickini saapui kotiin maanantaina ja crosstrainer heti perässä! :D Nämä herkut tilasin siis Hobby Hallista.

Täytyihän tätä hieman testata ;)

 Kävimme miehekkeen kanssa eilen myös Tampereella pyörähtämässä. Sieltä tarttui mukaan jotain suolaista ja makeaa. En muista luinko ruususuolasta ensimmäisen kerran ajatuksen kanssa Fit -lehdestä vai Too big to be me -blogista, mutta kuitenkin heräsin tähän asiaan nyt.

" Himalajan Kristallisuola eli Ruususuola louhitaan Himalajan juurelta. Suola on muodostunut kauan aikaa sitten ns. alkumerestä ja jäänyt turvaan mannerlaattojen puristukseen. Noihin aikoihin meriin ei ollut vuotanut yhtään öljylastia, ei laskeutunut hiukkastakaan tehtaiden saastepilvistä, eikä yksikään teollisuuslaitos tai jätevedenpuhdistamo ollut laskenut jätevesiään meriin, joista osa on nykyään jo lähes uimakelvottomia - ja joista tehdään myös kuivattamalla merisuolaa. Himalajan vuorten kätköissä puhtaana tallessa ja turvassa säilynyt suola, jota aikoinaan vain kuninkailla oli lupa ja varaa käyttää, on nyt vaihtoehtona kaikkien saatavilla.

Kristallisuolaa louhitaan kaivoksista käsin ja sieltä valitaan vain parhaat ja puhtaimmat lohkareet. Suola pestään puhtaalla vedellä, kuivataan auringossa ja jauhetaan haluttuun karkeusasteeseen tarkasti valvotuissa olosuhteissa, ruostumattomasta erikoisteräksestä valmistetuissa myllyissä. Jokainen erä tutkitaan eurooppalaisessa elintarvikelaboratoriossa - näin varmistetaan että suola täyttää tiukat elintarvikemääräykset (ks. EU:n elintarvikehyväksyntä), eikä sisällä mitään elimistölle haitallisia aineita.

 Himalajan ruususuolaa tuotetaan reilun kaupan periaatteiden mukaisesti. Lapsityövoimaa ei käytetä, työskentelyolosuhteet ovat asialliset, palkka on 20% paikallista keskiarvoa korkeampi ja työntekijöillä on ilmainen työterveyshuolto. Virallista luomu- tai reilukauppa -arvonimeä ei kristallisuola (tai mikään muukaan suola) voi saada, koska sitä ei varsinaisesti viljellä tai kasvateta - vaikka puhtautensa ja tuotantoperiaatteiden puolesta se nämä kaikki kriteerit hyvin täyttääkin. "

Jos ja kun on mahdollisuus käyttää terveydenkin kannalta hieman parempaa (=lisäaineetonta, käsittelemätöntä ja mineraalipitoista) suolaa, niin miksi ei?

Itselläni on myös taipumusta turvotukseen, joten tämä vuorisuola on parempi vaihtoehto myös siksi.

Suosittelen lämpimästi.

Mie todellakin romahan

Tämä viikko on todellakin ollut täynnä pieniä romahduksia, mutta onneksi myös pieniä onnistumisen hetkiäkin löytyi.

Treenien puolesta viikko on näyttänyt tältä:

Ma: 45 min. BODYCOMBAT
Ti: 1,5h kuntosali
Ke: 1h kuntosali
To: LEPO
Pe: 1h CROSSTRAINER + 30 min. kuntosali
La: 45 min. LADY FIT (kahvakuula)
Su: 45 min. lenkki + 30 min. VATSA-SELKÄ + 60 min. BODYBALANCE (kaksi viimeksi mainittua ovat vasta illalla)

Lisäksi päätin osallistua näihin haasteisiin. Kestääköhän innostus koko kuukauden?

Ruokavalioon olen saanut lisätty Arlan proteiinirahkan. Tiedän että olisi olemassa myös terveellisempiä, puhtaampia ja kevyempiäkin vaihtoehtoja, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että olen oppinut syömään tätä! :) Ensimmäisen purkillisen syömiseen kului yli puoli tuntia, mutta nyt rahka uppoaa kuin vettä vaan. Ja vedestä puheen ollen, sitä tulee juotua  kolmisen litraa päivässä.

Joten missä vika?? Tällä hetkellä olen enemmän kuin hieman turhautunut. Olen jo kaksi kuukautta treenannut ahkerasti (ainakin entiseen verrattuna) ja tarkkaillut syömisiäni. Viime aikoina olen nipistänyt päivittäiset kalorit siihen 1500kcal, ja sen alle en tällä liikuntamäärällä aio mennä.
Mutta paino ei vain putoa! Samaan aikaan kumppanini paino laskee pelkästään sillä, että hän käy kolmesti viikossa kuntosalilla sekä harrastaa frisbeegolffia. Ja syö todellakin mitä haluaa! Kateellisena seuraan vierestä kuinka toinen syö suuria määriä ruokaa, leipää ja herkkuja. Esim. paketillinen KINDER MAXI -suklaapatukoita katosi hetkessä parempiin suihin....

Maistuis varmaan mullekin...

Ei todellakaan mene tasan ne kuuluisat nallekarkit.
Mutta ei  tässä auta luovuttaa. 

Pinnaa on kiristänyt myös verensokerit, jotka menevät ajoittain liian matalalle ja liihottavat usein myös liian korkealla.  Rankalla liikunnalla on hetkellisesti verensokeria nostava vaikutus, koska adrenaliinin ja stressihormonien eritys lisääntyy. Omalla kohdallani verensokeri on pahimmillaan noussut yli 30 mml/l, ja parin tunnin kuluttua laskenut alle 4mml/l.

 

Nuhjuinen mittarini

Hypogykemiat ( = matalat verensokerit ) pakottavat syömään vaikkei olisi edes nälkä, ja pilaavat näin ollen myös päivän ateriarytmin. Terveellä ihmisellä verensokeri ei pääse laskemaan normaaliolosuhteissa vaarallisen matalalle, mutta 1. tyypin diabeetikko voi vaipua insuliinishokkiin.
Aiheesta voi lukea lisää esim. täältä.

Mutta ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan oltaisiin terveitä ja hoikkia!

Ruokaremppa

Näitä mie opettelen syömään

Minun täytyy paljastaa jotain: olen ruokakummajainen. Siksi ruokaremppa on erittäin suuressa osassa projektiani.

Olen elänyt lähes koko elämäni pelkillä hiilareilla! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokavalioni on ollut viljaisa ja järrrrkyttävän yksipuolinen. 

Lämpimiä aterioita en syönyt lainkaan, ellei puuroa ja keitettyjä makaroneja lasketa. Pääasiassa olen syönyt vain ja ainoastaan leipää ja weetabixiä.
Tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta on aivan totta. Ei lihaa, kanaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä tai juustoja. Ainut hyvä puoli koko asiassa oli se, etten näin ollen ole syönyt myöskään mitään roskaruokaa. En ole siis koskaan herkutellut hampurilaisilla tai pizzoilla.

Viime vuosina tilanne ei ole enää ollut aivan näin paha. Olen laajentanut ruokavaliotani jauhelihalla. Nykyisin pystyn siis syömään myös lihapullia, jauhelihakastiketta, makaronilaatikkoa ja lasagnea (ilman juustoa). :D Olen maistanut kaksi kertaa kanaakin, mutta se maku ja etenkin koostumus saa minut yökkimään. Kala voisi ehkä olla minulle helpompi pala purtavaksi.


Äitini ei ole ollut mikään ruoanlaittaja, eikä myöskään koskaan opettanut minua maistamaan uusia makuja. Lapsena sain siis syödä juuri sitä mitä halusin ja minun tapauksessani se oli leipää sekä suklaavanukkaita. Olen siis aina ollut armottomassa sokerikoukussa.
Ajoittain olen syyllistänyt äitiäni tästä kaikesta, mutta hänellä on oma puolustuksensa. Tarina kertoo että isoveljeni pakkosyötti minulle kerran Tabascoa ja näin ollen traumatisoi minut pahasti. Olin tuolloin vielä pieni taapero, joten tapahtuneen jälkeen sain luvan kanssa syödä vain ja ainoastaan tuttuja ja turvallisia makuja. Ja sille tielle jäinkin.

Olen kärsinyt tästä ongelmasta koko ikäni, eikä uusiin makuihin totutteleminen ole todellakaan helppoa enää näin aikuisiällä. Muistan lukeneeni jostain että aikuisella uuteen makuun tottuminen vaatii jopa 25 yritystä. Lapsella vain 10-15.
Omat lapseni olen kyllä opettanut syömään monipuolisesti, joten tämä vahinko ei pääse kiertämään.

Näitä asioita on vaikeaa ja noloa selittää ulkopuolisille, mutta toivottavasti nyt edes joku ymmärtää mistä tässä on kyse. En ole nirso ja vaikea tahallani.

Ja nyt olen kuitenkin päättänyt opetella syömään terveellisemmin. Haluan saada ruokavaliooni ainakin jotain vihreää ja rutkasti lisää protskuja. Myöskin hyviä rasvoja tarvitsen.
Joten ne pari kurkunpalaa lautasen reunalla on jo hyvä alku minulle ;)

Ja koska tavoitteenani on myös pudottaa painoa, syön päivässä 1500 - 1700 kcal.

18g cashewpähkinöitä = 103 kcal

Tästä tää lähtee.

Kuka mitä häh?

Olen kypsytellyt tätä projektia mielessäni jo jonkin aikaa. Loppuvuodesta 2013 aika oli kypsä ja koin olevani valmis sitoutumaan tähän kaikkeen. Ja tekemään tästä myös blogin kautta hieman julkistakin, hui....

Olen pian 29-vuotias kolmen lapsen äiti. Esikoinen on jo koululainen, mutta kaksi muuta vielä päiväkoti-ikäisiä.

Ammatiltani olen lähihoitaja, joka tekee siis ihanan hankalaa kolmivuorotyötä. Juuri nytkin olen tullut yövuorosta kotiin, joten tekstin tuottaminen hieman tahmii...

Minulla on perussairautena ykköstyypin diabetes, siis se versio johon sairastutaan jo lapsena ja jota hoidetaan insuliinipistoksin. Tässä blogissa tulen käsittelemään aiheena varmasti myös 1. tyypin diabetestä, koska sen olemassaolo vaikuttaa lähes kaikkeen. Mutta pääpainona on kuitenkin laihduttaminen, kuntoilu (=kunnon kohottaminen), treenaaminen ja ravitsemus. Tai mitä ikinä nyt parempaan elämääni tulee kuuluumaankaan.

Olen normaalivartaloinen ja normaalipainoinen nainen, joka haluaa kuitenkin saavuttaa jotain muuta. Tavoitteenani ei ole päästä bikini- tai body fitness kuntoon, mutta ehdottomasti kiinteytyä ja saada hieman lihastakin. Tärkein tavoitteeni on kuitenkin kohentaa terveydentilaani. Peruskunto on surkea, hapenottokyky olematon ja kolesteroliarvotkin vinksallaan. Tämä on siis minun matkani kohti parempaa minua!

Laitan alkuun hieman tietoa lähtötilanteestani.

Pituus 160cm

Paino 59.5kg

BMI 23.4 (normaali paino)

Rasvaprosentti 26.7% (normaali 18-23%)

Lihasten osuus 34.7% (normaali 34-39%)

Kehon nestepitoisuus 53.3 (hyvä 45-60%)

Luumassa 7kg (ei mitään hyväksyttyä ohjeistusta eikä suositusta)

Peruskulutus n. 1390 kcal (energiamäärä jonka keho tarvitsee levossa perustoimintojensa ylläpitämiseen)

Aktiviteettikulutus n. 2380 kcal (energiamäärä jonka keho kuluttaa aktiivisessa tilassa vuorokauden aikana)

 

Näiden tietojen luotettavuus on tietenkin kyseenalaista, mutta ainakin aion seurata tapahtuuko muutosta suuntaan tai toiseen. Käytössäni on Beurerin diagnoosivaaka sekä Polar Loop -aktiivisuusranneke sekä tietenkin sykevyö. Ainakin vaa`an ilmoittamat arviot perus- ja aktiivisuuskulutuksesta pitävät paikkansa myös Loopin kanssa.

 

 

 

Tammikuun alussa otin myös mittoja itsestäni. Vielä en ole valmis niitä julkisesti erittelemään tänne, mutta yhteismitat aion ilmoittaa. Mittasin siis itseltäni rinnanympäryksen, vyötärönympäryksen, vatsanympäryksen, lantionympäryksen ja reiden sekä käsivarren ympärysmitat.

01.01.2014 mitat yhteensä 442cm

18.02.2014 mitat yhteensä 414.5cm
 

Joulukuu vs. tammikuu

 

Jotain kehitystä on siis jo tapahtunut! Ei tosin painossa, se mokomakin junnaa vain samoissa lukemissa.

Työni puolesta olen päivän mittaan paljon liikkeellä, mutta olen nyt tammikuun alusta asti liikkunut myös muuten aktiivisesti. Lenkkeillyt, käynyt erilaisilla tunneilla (CXWorks, BodyCombat, BodyAttack, Vatsa-Peppu, Vatsa-Selkä yms.) ja nyt viimeisimpänä myös kuntosalin puolellakin 5-7 päivänä viikossa. Tästä tahdon pitää kiinni myös jatkossa. Omalla kohdallani haastavin osuus on ravitsemuksen puolella.

Mutta näin. Tässä minä nyt olen tällä hetkellä. Tervetuloa mukaan seuraamaan touhotustani!