keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Selitystä vailla


Lupaavan alun jälkeen tuli hiljaisuus. Ensin mietin tarkkaan selittäisinkö asiaa millään tavalla. Ja kenelle edes selittelisin niitä näitä, itsellenikö? Nyt haluan kuitenkin kerrata asioita ja nitoa ne kokoon. Vaikka olenkin yhä vain ja edelleen selitystä vailla.

Alkuvuodesta aloin pikku hiljaa huomaamaan itsessäni kummallisia muutoksia.
Muutuin hajamieliseksi ja muistamattomaksi. Keskittymiskykyni herpaantui ja aloin tehdä huolimattomuusvirheitä niin töissä kuin kotonakin. Unohtelin sovittuja tapaamisia ja puhuttuja asioita.  Autoa ajaessani saatoin unohtaa jopa minne olin matkalla! Se oli pelottavaa. Lisäksi aloin palelemaan. Vilunväristykset ja yleinen kylmyydentunne olivat päivittäisiä seuralaisiani. Minut valtasi myös ahkerasta treenaamisesta huolimatta loputtoman syvä uupumus, joka ei helpottanut levollakaan. Sinnikkäästi kävin aikani salilla ja jumpissa, mutta lopulta nekin jäivät vähemmälle. Aamuisin pelkkä sängystä ylös nouseminen vaati ponnistelua, mutta kun pääsin liikkeelle, kykenin kuitenkin toimimaan lähes normaalisti. Kesken työpäivän saatoin kuitenkin väsähtää täysin, tuntui siltä kuin en jaksaisi enää yhtään mitään enkä pysyisi enää edes hereillä. Myös selittämättömät pahoinvointikohtaukset alkoivat piinata. Aloin olla kärttyinen ja itkuinen. Muutaman kerran silmissä on meinannut sumeta ja hiuksia on alkanut lähtemään. 

Näiden oireiden perusteella hakeuduin työterveyteen, koska itselläni oli vahva epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Minulla on ollut aikoinaan raskausaikana kilpirauhaslääkitys ja omasta mielestäni tunnistin tuttuja oireita. Kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä ettei kyse voi olla siitä, koska kilpirauhasarvot olivat viitearvojen sisällä. TSH arvo oli 3,2 (Viitearvot: 0,4 – 4,0 mU/l (Amerikoissa AACE muutti omat viitearvonsa 0.3-3.0 mU/l vuonna 2003) ja T4-V arvo 10 (Viitearvot: 9–19 pmol/l.  Sain lähetteen psykologille. Siellä kerroin tilanteestani ja oireistani, tehtiin vaaditut masennustestit ja todettiin ettei kyse todennäköisesti ole psyykkisestä vaivasta. Psykologi oli sitä mieltä, että ensin tulisi perusteellisilla tutkimuksilla sulkea pois muut mahdolliset aiheuttajat.  Väsyneenä totesin että voisin tarvittaessa syödä vaikka masennuslääkkeitäkin, jos ne poistaisivat pahoinvoinnin ja palauttaisivat muistini. 

Jäin odottelemaan yhteydenottoa työterveydestä kun eräs vanha vaiva pakotti minut hakeutumaan kunnalliselle puolelle tutkimuksiin. Minulla on taannoin ollut kohdussani polyyppeja, hyvänlaatuisia limakalvokasvaimia, jotka ovat aiheuttaneet vuotohäiriöitä ja kiputiloja. Kyseiset vuotohäiriöt ovat nyt palanneet, mutta lisäksi kärsin niin kovista alavatsa- ja selkäkivuista että jouduin lähtemään eräänä iltana päivystykseen. Tutkittiin, hutkittiin, tehtiin kaikukuvaukset ja otettiin näytteitä. Nyt odottelenkin papa-vastauksia ja endometrioosikokeiden tuloksia. Sain varmuuden vuoksi kaksi eri antibioottikuuriakin, koska kohtu ja sen ympäristö oli ”epätavallisen kipeä”.  Ehkä kyseessä olikin vain alkava kohtutulehdus… 

Seuraavan kerran menen lääkäriin jälleen perjantaina. 

Odotan jo kovasti sitä että kykenen taas toimimaan ja treenaamaan entiseen malliin. Haluan taas päästä endorfiinihöyryihin :)