Selitystä vailla

Lupaavan alun jälkeen tuli hiljaisuus. Ensin mietin tarkkaan selittäisinkö asiaa millään tavalla. Ja kenelle edes selittelisin niitä näitä, itsellenikö? Nyt haluan kuitenkin kerrata asioita ja nitoa ne kokoon. Vaikka olenkin yhä vain ja edelleen selitystä vailla.

Alkuvuodesta aloin pikku hiljaa huomaamaan itsessäni kummallisia muutoksia.

Muutuin hajamieliseksi ja muistamattomaksi. Keskittymiskykyni herpaantui ja aloin tehdä huolimattomuusvirheitä niin töissä kuin kotonakin. Unohtelin sovittuja tapaamisia ja puhuttuja asioita.  Autoa ajaessani saatoin unohtaa jopa minne olin matkalla! Se oli pelottavaa. Lisäksi aloin palelemaan. Vilunväristykset ja yleinen kylmyydentunne olivat päivittäisiä seuralaisiani. Minut valtasi myös ahkerasta treenaamisesta huolimatta loputtoman syvä uupumus, joka ei helpottanut levollakaan. Sinnikkäästi kävin aikani salilla ja jumpissa, mutta lopulta nekin jäivät vähemmälle. Aamuisin pelkkä sängystä ylös nouseminen vaati ponnistelua, mutta kun pääsin liikkeelle, kykenin kuitenkin toimimaan lähes normaalisti. Kesken työpäivän saatoin kuitenkin väsähtää täysin, tuntui siltä kuin en jaksaisi enää yhtään mitään enkä pysyisi enää edes hereillä. Myös selittämättömät pahoinvointikohtaukset alkoivat piinata. Aloin olla kärttyinen ja itkuinen. Muutaman kerran silmissä on meinannut sumeta ja hiuksia on alkanut lähtemään. 

Näiden oireiden perusteella hakeuduin työterveyteen, koska itselläni oli vahva epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Minulla on ollut aikoinaan raskausaikana kilpirauhaslääkitys ja omasta mielestäni tunnistin tuttuja oireita. Kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä ettei kyse voi olla siitä, koska kilpirauhasarvot olivat viitearvojen sisällä. TSH arvo oli 3,2 (Viitearvot: 0,4 – 4,0 mU/l (Amerikoissa AACE muutti omat viitearvonsa 0.3-3.0 mU/l vuonna 2003) ja T4-V arvo 10 (Viitearvot: 9–19 pmol/l.  Sain lähetteen psykologille. Siellä kerroin tilanteestani ja oireistani, tehtiin vaaditut masennustestit ja todettiin ettei kyse todennäköisesti ole psyykkisestä vaivasta. Psykologi oli sitä mieltä, että ensin tulisi perusteellisilla tutkimuksilla sulkea pois muut mahdolliset aiheuttajat.  Väsyneenä totesin että voisin tarvittaessa syödä vaikka masennuslääkkeitäkin, jos ne poistaisivat pahoinvoinnin ja palauttaisivat muistini. 

Jäin odottelemaan yhteydenottoa työterveydestä kun eräs vanha vaiva pakotti minut hakeutumaan kunnalliselle puolelle tutkimuksiin. Minulla on taannoin ollut kohdussani polyyppeja, hyvänlaatuisia limakalvokasvaimia, jotka ovat aiheuttaneet vuotohäiriöitä ja kiputiloja. Kyseiset vuotohäiriöt ovat nyt palanneet, mutta lisäksi kärsin niin kovista alavatsa- ja selkäkivuista että jouduin lähtemään eräänä iltana päivystykseen. Tutkittiin, hutkittiin, tehtiin kaikukuvaukset ja otettiin näytteitä. Nyt odottelenkin papa-vastauksia ja endometrioosikokeiden tuloksia. Sain varmuuden vuoksi kaksi eri antibioottikuuriakin, koska kohtu ja sen ympäristö oli ”epätavallisen kipeä”.  Ehkä kyseessä olikin vain alkava kohtutulehdus… 

Seuraavan kerran menen lääkäriin jälleen perjantaina. 

Odotan jo kovasti sitä että kykenen taas toimimaan ja treenaamaan entiseen malliin. Haluan taas päästä endorfiinihöyryihin :)

Mie todellakin romahan

Tämä viikko on todellakin ollut täynnä pieniä romahduksia, mutta onneksi myös pieniä onnistumisen hetkiäkin löytyi.

Treenien puolesta viikko on näyttänyt tältä:

Ma: 45 min. BODYCOMBAT
Ti: 1,5h kuntosali
Ke: 1h kuntosali
To: LEPO
Pe: 1h CROSSTRAINER + 30 min. kuntosali
La: 45 min. LADY FIT (kahvakuula)
Su: 45 min. lenkki + 30 min. VATSA-SELKÄ + 60 min. BODYBALANCE (kaksi viimeksi mainittua ovat vasta illalla)

Lisäksi päätin osallistua näihin haasteisiin. Kestääköhän innostus koko kuukauden?

Ruokavalioon olen saanut lisätty Arlan proteiinirahkan. Tiedän että olisi olemassa myös terveellisempiä, puhtaampia ja kevyempiäkin vaihtoehtoja, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että olen oppinut syömään tätä! :) Ensimmäisen purkillisen syömiseen kului yli puoli tuntia, mutta nyt rahka uppoaa kuin vettä vaan. Ja vedestä puheen ollen, sitä tulee juotua  kolmisen litraa päivässä.

Joten missä vika?? Tällä hetkellä olen enemmän kuin hieman turhautunut. Olen jo kaksi kuukautta treenannut ahkerasti (ainakin entiseen verrattuna) ja tarkkaillut syömisiäni. Viime aikoina olen nipistänyt päivittäiset kalorit siihen 1500kcal, ja sen alle en tällä liikuntamäärällä aio mennä.
Mutta paino ei vain putoa! Samaan aikaan kumppanini paino laskee pelkästään sillä, että hän käy kolmesti viikossa kuntosalilla sekä harrastaa frisbeegolffia. Ja syö todellakin mitä haluaa! Kateellisena seuraan vierestä kuinka toinen syö suuria määriä ruokaa, leipää ja herkkuja. Esim. paketillinen KINDER MAXI -suklaapatukoita katosi hetkessä parempiin suihin....

Maistuis varmaan mullekin...

Ei todellakaan mene tasan ne kuuluisat nallekarkit.
Mutta ei  tässä auta luovuttaa. 

Pinnaa on kiristänyt myös verensokerit, jotka menevät ajoittain liian matalalle ja liihottavat usein myös liian korkealla.  Rankalla liikunnalla on hetkellisesti verensokeria nostava vaikutus, koska adrenaliinin ja stressihormonien eritys lisääntyy. Omalla kohdallani verensokeri on pahimmillaan noussut yli 30 mml/l, ja parin tunnin kuluttua laskenut alle 4mml/l.

 

Nuhjuinen mittarini

Hypogykemiat ( = matalat verensokerit ) pakottavat syömään vaikkei olisi edes nälkä, ja pilaavat näin ollen myös päivän ateriarytmin. Terveellä ihmisellä verensokeri ei pääse laskemaan normaaliolosuhteissa vaarallisen matalalle, mutta 1. tyypin diabeetikko voi vaipua insuliinishokkiin.
Aiheesta voi lukea lisää esim. täältä.

Mutta ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan oltaisiin terveitä ja hoikkia!